Joh. 4: 31–38

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: »Rabbi, tule syömään.» Mutta hän sanoi heille:
»Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.» Opetuslapset kummastelivat keskenään: »Onko joku tuonut hänelle syötävää?» Mutta Jeesus jatkoi: »Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää
paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.»

-----------------------

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu ruoasta, joka ravitsee hänet. Ruoasta, josta opetuslapset eivät tienneet. Kyse ei ollut tavallisesta ruoasta, leivästä, jota opetuslapset yhdessä Jeesuksen kanssa päivittäin söivät, vaan paljon suuremmasta: Isän Pojalleen antamasta tehtävästä. Isän tahdon toteuttamisesta. Tästä saamme hyvän kuvan Jeesuksen tehtävän tärkeydestä. Se oli hänen ravintonsa. Yhtä tärkeätä hänelle kuin leipä, jota hänen maallinen ruumiinsa tarvitsi. Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa, sen kuudennessa luvussa Jeesus palaa tähän vertaukseen ja puhuu nyt siitä, mitä leipää me ihmiset tarvitsemme. Hän sanoo: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan."

Mitä on tämä elämän leipä, mistä Jeesus tekstissä puhuu. Ja mistä voimme sitä saada? Voimmeko mennä ostamaan sitä jostakin? Ei, emme voi, sillä tämä elämän leipä ei ole maallista leipureiden leipomaa leipää, vaan taivaallista hengellistä leipää -Pyhän Hengen leipää, joka lahjoittaa meille elämän. Tätä leipää emme löydä kaupoista tai toreilta, eikä sitä voi ostaa millään omaisuudella, vaan sen lahjoittaa meille elämän Herra Jeesus Kristus itse Pyhän Henkensä kautta. Ja tämä elämän leipä ei ole mitään vähempää kuin osallisuus Kristuksesta ja hänen armostaan, joka on lahjoitettu meille. Tässä leivässä, jota Herra meille antaa, on meidän uskomme ja rakkautemme perustus, meidän turvamme pahanakin päivänä. Päivänä, jolloin voimme kokea, että Jumalan armo tuntuu perin kaukaiselta ja uskomme Jumalan hyvyyteen voi alkaa horjua. Tällöin me voimme muistaa että olemme Jumalan lapsia, että Herra on kutsunut meidät nimeltä omakseen kasteessa ja lahjoittanut meille elämän. Elämän, jota hän ylläpitää tänäänkin meissä, meidän sisimmässämme Pyhän Henkensä kautta.

Tässä elämää ylläpitävässä työssään hän käyttää sanaa ja Pyhiä sakramentteja, joiden kautta Herra lahjoittaa itsensä meille. Ja tänäänkin hän on täällä meidän keskellämme. Tässä Heinolan kirkossa. Ja olette tervetulleita ottamaan vastaan elämänleipää, Herran pyhää ehtoollista, joka kohta jaetaan alttarilta. Tässä lahjassa, Pyhässä ehtoollisessa saamme vastaanottaa Kristuksen ja hänen anteeksiantonsa yhä uudelleen ja uudelleen ja saada uutta voimaa uskoa Jumalan armoon ja rakkauteen.

”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” -näin kiteyttää uskon olemuksen Apostoli Paavali Roomalaiskirjeen 10:ssä luvussa ja vähän edempänä jatkaa: ”Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.”

Ja tätä Kristuksen sanaa, Jumalan Pyhää evankeliumia on nyt saarnattu kohta kahden tuhannen vuoden ajan lähetystyöntekijöiden toimesta, jollainen Paavali itsekin oli. Ja Jumalan sana on levinnyt ympäri maailmaa, sitä on kylvetty runsaasti ja se on saavuttanut miljoonia ja miljoonia ihmisiä. Monet ovat ottaneet Kristuksen kutsun vastaan ja heissä sanan siemen on -Jeesuksen sanojen mukaan- kypsynyt viljaksi -viljapellot ovat vaalenneet leikattaviksi. Mutta paljon on vielä niitä, jotka eivät ole kuulleet Jumalan Pyhää evankeliumia. Ja hekin kaipaavat Jumalan sanaa kuullakseen. 

Ja siksi kristilliset kirkot tekevät lähetystyötä. Tänäkin päivänä tuhannet lähetystyöntekijät työskentelevät ympäri maailmaa vieden sanomaa rakkauden Jumalasta ja Kristuksen armosta eteenpäin. Monet heistä tekevät työtään vaikeissa ja vaarallisissa oloissa. Omalla seurakunnallamme on nimikkolähettejä, jotka työskentelevät eri puolilla maailmaa: Etiopiassa, Turkissa, Venäjällä ja Tansaniassa sekä Botswananassa, jonka kohteen lähetit, ovat parhaillaan suomessa. Evankeliumin julistajat toimivat Jumalan työtovereina. He ovat Jumalan kädet, jalat, korvat sekä suu, joka julistaa Jumalan sanaa niille, jotka eivät sitä aiemmin ole kuulleet. Tämä on tärkeä tehtävä, sillä tätä kautta Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin ja yhä uudet ihmiset voivat kohdata ylösnousseen Kristuksen, voivat katua syntejään ja ottaa vastaan kasteen Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Heidän työnsä kautta Jumala perustaa seurakuntiaan eripuolille maailmaa, joissa ihmiset voivat kokoontua rukoilemaan Jumalaa. Ja me, jotka olemme jääneet tänne kotimaan kamaralle rukoilemme, että heidän työnsä menestyisi, sillä taivaan Jumala on se, joka antaa tälle työlle kasvun ja hedelmän. Niinkuin Paavali toisaalla 1.ssä Korinttilaiskirjeessään toteaa: ”Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.” Kukaan ei siis voi tehdä evankeliumin työtä yksin, vaan jokainen lähetti tarvitsee tukijoukkoja, lähettäjän, joka hänet tehtäviinsä varustaa, joka hänen ja hänen työnsä puolesta rukoilee; sinut ja minut, meidät kaikki. Lähetystyö onkin yhteistyötä, jossa Jumalan seurakunta toimii yhdessä yhteisen tavoitteen puolesta -Jumalan Pyhän evankeliumin eteenpäin saattamiseksi. Ja näin Jumalan viljavainiot vaalenevat leikattaviksi myöskin tulevaisuudessa.

Ja tämä sanan kylväjä, Jeesus Kristus on tänään tänään täällä keskuudessamme. Meillä on hänen Pyhä, vaikuttava sanansa, joka vahvistaa uskoamme. Meillä on Pyhä ehtoollinen, jossa saamme kerta toisensa jälkeen kaikki syntimme anteeksi hänen ruumiinsa ja verensä kautta. Herramme on tänäänkin tullut luoksemme ja tuonut kaikki lahjansa mukanaan. Hän on täällä meidän kanssamme tässä kirkossa. Hän istuu siinä sinun vieressäsi, aivan lähellä. Ja hän on lempeä sinua kohtaan. Hän tahtoo vahvistaa sinua ja jokaista uupunutta keskuudessamme, hän tahtoo lohduttaa jokaista surevaa. Hän tahtoo kutsua meitä kantamaan toistemme taakkoja, olemalla toinen toisemme olkapäänä ja käsivartena silloin kun lähimmäisemme voimat uupuvat. Sillä me emme ole itsemme omat, vaan meidät on kutsuttu ja lähetetty palvelemaan toinen toisiamme. Jumalan armo siis toimii juuri tänään meidän keskellämme, meidän itsekunkin elämässä. Ja Jumalan armossa on meidän turvamme tänä aikana, jolloin monien elämässä on epävarmuutta, epävarmuutta työpaikasta ja toimeentulosta. Jumalan armo on kuin turvakallio meidän elämässämme, joka pitää meidät pystyssä silloinkin, kun elämässämme on turvattomuutta.

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Näin Herramme, taivaaseen astunut vapahtajamme kutsuu meitä jokaista luokseen tänäänkin. Hänen lempeään syliinsä ottamaan vastaan hänen lohdutustaan ja armoaan. Ja tänäänkin meidän on hyvä olla häntä lähellä, yhdessä turvaten hänen armoonsa. Taivaan Pyhä Jumala vahvistakoon uskomme Kristuksen armon voimaan. Jumala siunatkoon jokaista teitä.