JEESUS HERÄTTÄÄ USKON

Joh. 4: 39–42

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: »Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.» Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: »Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.»

---------------------

Raamattu kertoo kuinka kulkiessaan kansan parissa, Jeesus saarnasi elämän sanaa, sanomaa Jumalan valtakunnasta ja teki ihmetekoja parantaen sairaita. Näillä toimilla Herralla oli selkeä tavoite: Herättää kuulijoissa ja ihmetekojen todistajissa usko elävään Jumalaan. Jeesus ei ollut mikään poppamies, joka kulki ympäriinsä tehden silmänkääntötemppuja, vaan hänen käsistään lähti Jumalan voima, joka paransi sairaat. Herran tarkoituksena ei ollut villitä kansaa, vaan herättää heissä usko ja kutsua heidät Jumalan valtakuntaan.

Raamattu kuvaa kuinka kansanjoukot kulkivat hänen perässään seuraten häntä minne vain hän menikin. Markuksen evankeliumin 6:ssa luvussa on kohta, joka osuvalla tavalla kuvaa sitä, kuinka kansa riippui Herrassa kiinni. ”Apostolit kokoontuivat taas Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet.Hän sanoi heille: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta heidän lähtönsä huomattiin, ja monet tunsivat heidät. Ihmisiä tuli juoksujalkaa kaikista kaupungeista, ja väkijoukko ehti maitse perille ennen heitä.

Kun Jeesus veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla. Hän alkoi opettaa ja puhui heille pitkään.” Tästä raamatunkohdasta huomaamme millainen kiinnostus Herraan kohdistui. Kansa riensi Herraa ja opetuslapsia vastaan, kun he suuntasivat veneellä kohti autiota paikka, missä ajattelivat olevansa hetken rauhassa. Ja vaikka Herra oli varmasti jo täysin uupunut, niin hän ei voinut jättää luokseen saapuneita, vaan nousi puhumaan ja julistamaan heille elämän sanaa ja raamatun mukaan puhuen heille vieläpä pitkään. Tässä on osoitus Jumalan Pojan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Hänen palveluhalustaan.

Väsyneenäkin hän nousee tekemään sitä, mihin hänet oli kutsuttu: Julistamaan Jumalan valtakunnan evankeliumia ja parantamaan sairaita. Palvelemaan ihmisiä, joita hän rakastaa. Tästä raamatunkohdasta voimme myös suoraan päätellä kuinka todellisia Jeesuksen tekemät ihmeteot olivat. Eiväthän sankat kansanjoukot olisi muuten seuranneet häntä herkeämättä, antamatta hänelle hetkenkään rauhaa, elleivät he olisi odottaneet näkevänsä todellisia ihmeitä ja parantuvansa vaivoistaan. Ja samalla tavoin Jeesusta seurasivat myös Samarialaiset ja saivat vahvan todistuksen Jumalan Pojan työstä. Niin vahvan, että päivän evankeliumitekstissä Samarialaiset toteavat: »Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.»

Ja tämä sama Herra ja Jumalan Poika on meidän kanssamme tänä sunnuntaina, tässä pitäjän kauniissa kirkossa, palvelemassa ja kantamassa meitä. Hänen sanansa on täällä ravitsemassa meidän sydämiämme. Hänen iankaikkinen armonsa ja rakkautensa ovat meidän keskuudessamme lohduttamassa ja lääkitsemässä meitä parantavalla voimallaan. Tämä maailman pelastaja on täällä läsnä. Ja hänellä on apunsa ja armonsa itsekullekin meille. Olimme sitten työttömyysuhan alla, keskellä ihmissuhde kriisiä tai sairaana. Tai mikä ikinä elämässämme meitä painaakin, Herra on täällä meidän keskellämme tukemassa meitä. Sillä Jumala on lohdutuksen Jumala, eikä hän jätä meitä yksin keskelle kärsimystä, vaan auttaa armollaan meitä.

Niin kuin me kaikki tiedämme, aina emme voi olla onnellisia, vaan Jumala antaa meille myös päiviä, jolloin elämme keskellä kipua ja ahdistusta. Joko lähimmäistemme tilanteen vuoksi tai itsemme vuoksi. Emmekä voi olla varmoja siitä, mitä huominen tuo meidän elämäämme. Mutta ahdingonkin hetkellä me voimme kiinnittää katseemme meitä alttiisti palvelevaan Elämän Herraan, joka itse on kärsinyt ja on luvannut pitää meistä huolta. Me voimme kiinnittää katseemme häneen, joka on korkein ja luottaa siihen, että hän on meidän kanssamme kivun ja onnettomuudenkin hetkellä. Ja Jumalan lohdutus on suurempi kuin kokemamme kärsimykset. Sillä Jumalan armo ja voima ovat suuremmat kuin meidän kärsimyksemme. Siksi voimme turvata Jumalan armoon yhtälailla elämämme ilossa ja riemussa kuin murheessa ja kärsimyksessäkin. Ja Jumala antaa meille avun.

Ja Jumalan apu on Pyhässä Hengessä, Kristuksessa, joka asuu meidän sisimmässämme ja tuo meille kaikki Kristuksen lahjat, Hänen suuren armonsa ja rakkautensa, hänen ilonsa ja rauhansa, hänen laupeutensa. Ja juuri Jumalan rakkaus on se voima elämässämme, joka antaa meille  toivoa ja voimaa jokaiseen päivään, silloin kun elämme koettelemuksissa. Jumalan rakkaus, joka koskettaa meitä ja ravitsee meitä, joka lämmittää meidän sydämemme. Vahvistakoon Taivaan Pyhä Jumala sinua Pyhällä Hengellään ja antakoon ikuisen rakkautensa valon loistaa aina sinun elämääsi.