Teidän Pyhyytenne!

Tasan 570 vuotta sitten, 19. päivä tammikuuta 1442 Suomessa viisitoista miestä tapasi Turun piispa Maunu Tavastin. Tapaaminen päättyi kirjalliseen sopimukseen papin palkkauksesta ja seurakunnan perustamisesta silloisen Suomen rajamaille. Tuolloin perustettu Juvan seurakunta vietti viime sunnuntaina 570-vuotisjuhlaansa. Sain olla mukana hiippakuntaani kuuluvan seurakunnan juhlassa. Yhdessä kiitimme Jumalaa hänen vuosisatoja kestäneestä uskollisuudestaan ja hyvyydestään.

Viisisataa vuotta myöhemmin, vuonna 1942 Teidän edeltäjänne Pius XII tapasi Vatikaanissa suomalaisen suurlähettilään Georg Achates Gripenbergin, joka luovutti valtuuskirjansa. Tänä vuonna vietetään siis Suomen ja Pyhän Istuimen diplomaattisuhteiden 70-vuotisjuhlaa. Puheessaan suurlähettiläälle Rooman piispa nimesi keskiajan suurimmaksi suomalaiseksi piispa Maunu Tavastin, joka toimi Turun piispana lähes 40 vuotta. Maunu Tavast kehitti voimakkaasti jumalanpalveluselämää, perusti Naantaliin birgittalaisluostarin ja toimi myös valtiomiehenä.

Mainitsemani kaksi tapaamista kertovat roomalaiskatolisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteisistä juurista. Myös luterilainen kirkko on apostolisen kirkon ja vanhan kirkon perinteen jatkaja Suomessa. Tämä tarjoaa luontevan perustan ykseyden edistämiselle. Siitä käytännön osoituksena on tämä vuotuinen katolisen ja luterilaisen piispan pyhiinvaellus Roomaan. Vietämme yhteistä ekumeenista messua tänään kansallispyhimyksemme Pyhän Henrikin muistopäivänä Santa Maria sopra Minervan basilikassa. Luterilaisina ja katolilaisina haluamme yhdessä kunnioittaa Suomen ensimmäisen piispan, Pyhän Henrikin muistoa. Hänen elämänsä kutsuu meitä työhön ja rukoukseen kirkon ykseyden puolesta.

Kirkkojamme yhdistäviä tekijöitä on paljon enemmän kuin erottavia. Olemme viime vuosikymmeninä edistyneet toistemme ymmärtämisessä ja lähentyneet monella tavalla. Siitä voimme olla kiitollisia. Tähän tilanteeseen emme kuitenkaan saa jäädä. Ekumenian päämääränä on kirkon näkyvä ykseys ja yhteinen osallistuminen alttarin sakramenttiin. Tätä kohti meidän on yhä kilvoiteltava, jotta olisimme kuuliaisia Kristuksen rukoukselle (Joh.17:21). Me ihmiset emme kuitenkaan saa aikaan ykseyttä. Meidän tehtävämme on luoda sille edellytyksiä. Ykseys annetaan meille. Siksi tarvitsemme jatkuvaa rukousta ja Pyhän Hengen työtä.

Arvoisa paavi Benedictus XVI. Mikkelin hiippakunta on saanut nimensä arkkienkeli Mikaelin mukaan. Hiippakunnan vaakunassa on kuvattuna kyyhkynen oliivipuun oksa suussaan. Nämä molemmat aiheet ovat Teille lahjaksi tuomassani lasilautasessa.

Mikaelin tehtävänä oli Jumalalta saamansa kutsumuksen mukaisesti taistella pahaa vastaan ja puolustaa ihmisiä. Hän sopii esikuvaksi meille kaikille Kristuksen kirkon työntekijöille. Kyyhkynen Pyhän Hengen symbolina muistuttaa Jumalan toiminnasta keskellämme. Hän antaa rauhan ja siunauksen. Tämän lahjan myötä rukoilen Teille Jumalan siunausta.

 Seppo Häkkinen