Kynttilänpäivänä
Sunnuntaina 5. helmikuuta vietetään kynttilänpäivää. Nimi juontaa keskiaikaisesta tavasta vihkiä kynttilät, joita vuoden aikana kirkossa käytettiin. Tätä tapaa ei enää ole, mutta kynttilät kyllä edelleen palavat kirkoissa ja vuoden aikana niitä palaa paljon!

Pimeään vuoden aikaan moni polttaa kynttilöitä mieluusti myös kotonaan. Pehmeä valo on kaunis tunnelmanluoja. Kynttilällä on kuitenkin enemmänkin esitettävää kuin kaunis liekki. Se symboloi muun muassa rukousta ja valon voittoa pimeyden voimista. Tuolla valolla tarkoitetaan Kristusta. Hän on voittanut pahan vallan, synnin sekä kuoleman. Jeesus itse kutsui itseään maailman valoksi. Niin kuin me kiinnitämme katseemme liekkiin, saamme kiinnittää toivomme Jeesukseen. Kun seuraamme häntä, me emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo. Hän johdattaa meidät tämän ajan läpi iankaikkisuuteen, jossa saamme katsella häntä silmästä silmään eikä enää vain niin kuin kuvastimesta.
Kynttilän voi mieltää eräänlaiseksi kuvastimeksi. Kynttilän liekin katsominen rauhoittaa ja auttaa keskittymään rukoukseen - yhteyteen Jumalan kanssa. Ja vaikka ei aktiivisesti rukoilisikaan, niin pieni liekki muistuttaa tästä rukousyhteydestä sekä Jeesuksesta, joka on näkymättömästi läsnä Pyhän Hengen kautta. Tästä syystä minulla aina palaa kynttilä myös diakoniatoimiston vastaanotoilla.

Diakonian merkeissä, Kristuksen rohkaisemina, lähtevät kynttiläsunnuntaina lukuisat seurakuntalaiset liikkeelle. Kirkon diakoniatyön jokavuotinen suurtapahtuma, Yhteisvastuukeräys, alkaa. Oville ilmaantuu ihmisiä listoineen tai lippaineen, jotka tarjoavat meille kaikille mahdollisuuden ottaa osaa lähimmäisen auttamiseen lähellä ja kaukana. Osallistuminen on vapaaehtoista, sillä rakkaus ei koskaan pakota. Siunaten saatamme heidät matkaan ja rukoilemme kaikkien kohtaamisien puolesta.!

Kristus, valo maailman hän, ei kukaan toinen.
Pimeyteen syntyi hän, syntyi veljeksemme.
Jos me hänet tunnemme, tunnemme myös Isämme. Kiitos Jumalalle!
Jos me hänet tunnemme, tunnemme myös Isämme. Kiitos Jumalalle!
Virsi 447:1

Katriina Mäkinen
diakoniatyöntekijä