Koetko sinäkin olevasi jonkinlainen aasi…

Pieni aasi oli innoissaan.

Tähän asti se oli saanut vain pureskella heinää köyden päähän sidottuna ja katsoa, miten isot aasit lähtivät tärkeisiin töihinsä: kantamaan ihmisiä ja tavaroita. Pieni aasi olisi halunnut olla mukana! Mutta sille sanottiin aina: olet vielä liian pieni.

Mutta tänään oli alkanut tapahtua. Vieraat miehet olivat hakeneet varsan ja vieneet sen kaupungin muurien ulkopuolelle. Siellä Jeesus oli istunut sen selkään.

Aaseja pidetään tyhminä. Sanotaan: Senkin aasi!, kun joku on hölmöillyt. Mutta tämä aasi ei ollut mikään pöljä. Se ymmärsi, että nyt tapahtui suuria ja tärkeitä asioita. Nimittäin:

Kun aasi kuljetti Jeesusta kohti kaupunkia, ihmisiä kerääntyi tien sivustoille. Ja ihmiset näyttivät iloisilta! He jopa levittivät viittojaan ja muita vaatteitaan tielle, ja aasi sai astella kuin mattoa pitkin.

Lisäksi ihmiset huusivat Hoosianna! Aasi tiesi, että niin huudettiin silloin, kun kuningas saapui kaupunkiin. Sitä huudettiin, kun oltiin iloisia ja riemuissaan ja haluttiin osoittaa kunnioitusta ja ylistystä saapuvalle. Ja sitä ihmiset nyt huusivat Jeesukselle, jota hän sai kuljettaa!

Mutta ihmisten joukossa oli myös miehiä, jotka kyräilivät vähän erillään muista. He sanoivat Jeesukselle: Mikset kiellä ihmisiä huutamasta! On röyhkeä häväistys, että sinulle huudetaan noin!

Mutta aasi kuuli Jeesuksen vastaava: Jos he olisivat vaiti, kivetkin huutaisivat.

Hetken mietittyään aasi ymmärsi, mitä Jeesus tarkoitti: kun on jostain asiasta niin iloinen, että on pakahtua onnesta, ei siitä voi olla hiljaa vaan on kerrottava kaikille. Siksi ihmiset huusivat Hoosianna, kun Jeesus tuli heidän luokseen. Ja aasi jatkoi hirnahdellen matkaansa.

Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa adventtiaika, joka on valmistautumista jouluun.

Monessa perheessä isällä ja äidillä on joulun aikaan kova kiire: on tehtävä suursiivous, lähetettävä joulukortit, paistettava kinkku ja laatikot…

Lapsilla adventti usein tarkoittaa joululahjojen toivomista, mankumista ja odottamista. Uusi peleikka, iPodi, kännykkä, Bratz-nukke.

On kiva, että on kivaa odottamista. Mutta adventin pointti ei ole siinä. Ja joulu tulee, äidillekin, siitäkin huolimatta, että uunin takaa ei olisi imuroitu, ja nuorillekin, vaikkei saisi uutta iPodia.

Adventissa ydin on nimittäin aasin asenteessa. Aasi oli riemuissaan siitä, että sai olla Jeesuksen matkassa.

Adventtina me valmistaudumme jouluun, jonka ilosanoma on: Jumala rakastaa sinua niin paljon, että halusi syntyä ihmiseksi ollakseen ihan lähellä meitä ihmisiä. Ehkä tänä adventtina löydät itsestäsi pienen aasin.

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” ilm. 3:20

Pyhä Jumala,

kiitos siitä, että adventtina ja joulunaikaan saamme iloita monista maallisista asioista: lahjojen tekemisestä ja antamisesta, joulun tuoksuista ja valmisteluista.

Auta, että voisimme iloita ja odottaa yhtä paljon Joulun Lapsesta ja hiljentyä sen sanoman äärelle, että sinä tulit ihmiseksi ollaksesi lähellä meitä. Amen.