”JUMALA ARMAHTAA MINÄ EN!” luki miehen t-paidassa kesällä torilla. Jäin miettimään hetkiseksi paidan sanomaa ja kuinka hyvin se sopii tähän itsekeskeiseen maailmaamme. Myöhemmin myös huomasin, että tämä sama teksti oli myös edesmenneen Tony Halmeen kirjan nimi. Tutkiessani tämän viikonlopun aihetta ”Ansaitsematon Armo” tuli t-paidan teksti mieleeni. Millaisessa maailmassa oikein elämme?

”JUMALA ARMAHTAA.. ”Mutta mitä se armo oikeasti on?

Rippikoulussahan opetamme, että ARMO- sana tulee sanoista Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni.       Se on pyyteetöntä rakkautta, jota vain Jumala voi osoittaa meitä tavallisia ihmisiä kohtaan.  Rakkautta, josta on maksettu äärimmäisen kallis hinta: Jumalan pojan Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema.

Pienoisevankeliumissa, Joh. 3:16, kerrotaan lyhyesti koko armon ilosanoma: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Jumalan armosta Jeesukseen uskoen meidän on mahdollisuus viettää iankaikkinen elämä taivaassa. Siihen ei tarvita ylikiltteyttä, tekohurskautta, upeita suorituksia tai suosituksia. Jumalalle kelpaan tällaisena tavallisena syntisenä ihmisenä.  Vain Jumalan armosta me voimme pelastua.

Onko Jumala lälly?

Armosta puhuttaessa monet leimaavat Jumalan lällyksi ja meidät Häneen uskovat vastuuta ja omia mielipiteitä pakoileviksi ihmisiksi. Se ei kuitenkaan ole totta. Jumala on aina oikeudenmukainen. Hän on kaikkivaltias, ikuinen, korkein jne.  Rakkaudesta Häneen haluamme elää elämäämme parhailla mahdollisilla taidoillamme ”rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” – käskyä noudattaen tässä maailmassa, mutta emme maailmasta. Siihen kuuluu myös ihmisten ja luomakunnan huomioiminen.

”…MINÄ EN!”

Mikä ihme meitä ihmisiä riivaa nykyään? Mikä meistä on tehnyt näin itsekkäitä? Missä on ”kaveria ei jätetä”- meininki?  Enemmän nykyään tuntuu olevan voimassa ”kaverille ei jätetä”- mentaliteetti.  Hyvinvointiyhteiskunnassamme yksilökeskeisyys on lyönyt leimansa elämäämme.  ”Minulle heti kaikki, muista ei ole niin väliä.” ”Jos toinen onnistuu, niin se on minulta pois.” Haluammeko tietoisesti olla armottomia toisiamme kohtaan? Jos minä olen armoton lähimmäistäni kohtaan, niin tottahan toki hän myös käyttäytyy samalla lailla minua kohtaan.  Tätäkö todella haluamme?                   

Jeesus antaa meille aivan toisenlaisen mallin: joka tahtoo olla suurin, olkoon toisten palvelija tai ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Jeesuskin tuli tänne maailmaan ei palveltavaksi vaan palvelemaan.

Yksin on vaikeaa toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, mutta Jeesuksen kanssa kaikki on mahdollista. Kysymys kuuluu vain, haluammeko me vielä yrittää?!