Hartaus: Rauha tuli taloon!
Päivi Pulakka
Yhtenä harmaana ja sateisena päivänä Rauha tuli kylään. Otimme Hänet vastaan hiukan ihmetellen. Vieraanvaraisesti tarjosimme Hänelle vuodepaikan, jossa Hän voisi olla yön yli. Mutta Rauha ei pysynytkään vain omassa huoneessaan vaan Hän vaelteli huoneesta toiseen, kosketteli huonekaluja, hiveli kaikkia esineitä ja silitti kukkia ja niiden terälehtiä. Hän saattoi ottaa meidät yhtäkkiä syliinsä, ottaa kädestä kiinni ja seurata askel askeleelta meidän jalanjälkiä. Aluksi Rauhan läsnäolo ei tuonut rauhaa, ei totta tosiaankaan! Hän rikkoi niitä sääntöjä, joita meille opetetaan elämänvarrella. Hän, uppo-outo kaveri, tuli asumaan kanssamme tietämättömän ajan ajaksi, lähestyi vieraita ihmisiä aivan kuin olisimme tunteneet iäisyyden ja asui talossamme aivan kuin olisi asunut siellä aina.
Ja olihan Hän asunutkin. Hän oli nähnyt joka ainoan riitamme, juhlamme ja arjen tilanteemme. Hän oli kuullut joka ainoan hijaisen pyyntömme ja kiitoksemme, joka ainoan rukouksemme. Hän oli saattanut jokaisen lapsemme kouluun, vartioinut siellä kuin paras vahtikoira ja saattanut sitten heidät turvallisesti kotiin. Rauha oli kantanut joka ainoan kerran isän painavan salkun, joka oli täynnä tärkeitä papereita isän kiiruhtaessa töihin. Rauha oli kuullut, eikä vain kuullut, vaan myös kuunnellut joka ainoan isän pitämän seminaarin. Rauha on myös kuullut jokaisen itkun ja naurun äidin suusta. Rauha on tuntenut samalla hetkellä viiltävän kivun selässä, kun äiti on ne tuntenut. Hän on nojannut äitiin ja he ovat yhdessä itkeneet. Mutta niin surussa että ilossa Rauha on iloinnut jokaisesta iloisesta, riemukkaasta ja ihanasta hetkestä, jonka tämä perhe on kokenut.
Tai kuka tahansa perhe. Rauha pystyy siihen. Hän on täyttymätön, rikkain, sielukkain, kaiken täyttävä ja kaiken Luoja. Hän iloitsee että itkee kanssamme. Mutta miten Rauha, joka kuvastaa tyyneyttä, kiireettömyyttä ja iankaikkisuutta pystyy tuohon? Eikö tuommoinen säntäily, huolehtiminen jokaisesta tulisi olla kiellettyä Rauhalta?
Tämä Rauha on myös rauhan lähde. Hän on kuin mehua tihkuva hedelmä, tulviva lähde tai aurinko, joka jakaa lämpöä ja valoa toisille. Rauha tietää, että vain jakamalla rauhaa ja hyvyyttä, voidaan saavuttaa rauha. Rauha lahjoitti maailmalle kalleimman hedelmänsä, todellisen lahjansa, oman ainoan Poikansa, jotta rauhan työ saataisiin loppuunsa. Poika teki rauhan työtä maan päällä, teki ihmetekoja, saarnasi ja opetti, mutta ihmiset eivät ymmärtäneet. He riistivät Pojan hengen ja saattoivat Hänet häpeään. Poikaa kutsuttiin roistoksi ja valehtelijaksi. Ihminen luuli voittaneensa rauhan, ihminen luuli olevansa enemmän kuin pisara meressä.
Rauhan lähde huomasi, että kuolema vie eteenpäin katkeruutta ja julmuutta. Sitä Rauha ei halunnut. Poika nousi kuolleista, voitti kuolemalla kuoleman. Jeesus, Kristus nousi kuolleista ja vei katkeruuden, ja synnin taakan jokaisen kristityn sydämestä. Jotta rauha saisi enemmän sijaa tämänpuoleisessa maailmassa.
Sinä yönä Rauha tuli jokaisen meidän kotiin. Hän otti jokaisen ihmisen, nekin, jotka riistivät hänen poikansa hengen, syliinsä ja näytti heille jokaisen halauksen, suukon ja kiitoksen, kaikki hyvät teot mitä he olivat tehneet. ”Eivätkö nämä teot ole tärkeämpiä kuin riisto ja väkivalta?” Ilo, rakkaus ja armo täyttyivät ihmisissä. Kunpa meistä jokainen muistaisi tuon rauhan vierailun joka ikinen päivä. Rauha ei ole uppo-outo kaveri, hän on ollut kanssamme aina.