Vastavirtaan

 

Terveisiä Ristirockista Tampereelta!

Tuliaisiksi tuotiin monta uutta levyä. Tulkaahan Arkille kuuntelemaan.

Tuliaisiksi saatiin myös muutamia ajatuksia. Tässä yksi.

Mgth eli Mikko goes to Heaven –yhtye muistutti eräästä asiasta laulussa Kala:

”Vastavirtaan ui elävä kala, kuolleet uivat päin ulappaa.”

Biologinen tosiasiahan on, että esimerkiksi lohikalat ponnistelevat tiensä jokea ylös kuteakseen yläjuoksulla. Välillä touhu näyttää järjettömältä. Joskus virta on niin kova, että kalat näyttävät uivan paikallaan, mutta eteenpäin on päästävä. Vain kuolleet ajelehtivat virran mukana.

Jostain syystä kristittyjä on verrattu eläviin kaloihin.

Kristityt on aina tunnistettu vastavirtaan uimisesta.

Kristityt ovat tunnustaneet uskonsa, vaikka se on vienyt heiltä hengen.

Kristityt ovat puolustaneet arvoja ja ihmisiä, joiden kannattaminen ei ole ollut muotia.

Ongelmahan on vain se, että vastavirtaan meneminen ei aina ole helppoa eikä kivaa. Usein se on myös yksinäistä. Virran mukana on niin helppo mennä.

Oonko mä elävä kala vai menenkö virran mukana?

Puolustanko kiusattua, vaikka se on vaikeeta ja yksinäistä?

Kerronko uskostani, vaikka se vie monissa piireissä katu-uskottavuuteni viimeisetkin rippeet?

Lähdenkö tapaamaan vanhoja, sairaita isovanhempiani, vaikka samana iltana olisi bileet toisaalla?

Puhunko toisten selän takana hyvää vai pahaa?

Ostanko reilun kaupan suklaalevyn riistosuklaan sijaan, vaikka se on triplasti kalliimpi?

”Vastavirtaan ui elävä kala

ja usein uupumus uskoa vie.

Ei silti Luojansa luovuttaa ala

Hän voiman antaa ja selkenee tie.

 

Vastavirtaan ui elävä kala

on kanssakulkija harvinainen

ei totuus kulu, ei tulessa pala

tuo varma Sana vie perille sen.”