HÄRKÖSEN PERHEEN YSTÄVÄKIRJE KAIKILLE HÄRKÖSEN PERHEEN YSTÄVILLE, TUTUILLE JA TYÖN TUKIJOILLE
Morogorossa elokuun 27. päivänä 2010
ELI HEI PITKÄSTÄ AIKAA noin 28 asteen lämmössä
ja terveisiä Tansaniasta. Niin kuin monet ehkä tietävät ja jotkut ehkä eivät, olemme siis olleet nyt noin kolme viikkoa Tansaniassa.
Emme ole turistimatkalla, vaan tarkoitus on jatkaa täällä työntekijöinä, kunhan ensin saamme haalittua haltuumme Kiswahilin kielen alkeet.
NÄIN SE ELÄMÄ JOHDATTAA
Runsaat kolme ja puoli vuotta ehdimme olla Botswanan kauden jälkeen Suomessa, kun meille avautui mahdollisuus lähteä Tansaniaan. Tuo mahdollisuus avautui itse asiassa niin pikaisella aikataululla, että sekä minulla (Pekalla) että Katrilla oli täysi aikataulu sovittuna kesäkuukausiksi. Olipa siinä vielä Annen rippikoulukin heinäkuun lopulla.
Niinpä siinä sitten työn lomassa tehtiin lähtövalmisteluja sen mitä pystyttiin, ja saatiin kuin saatiinkiin koti pakettiin ja tavarat matkaan aikataulun mukaisesti. Tosin lähtöjakso jäi sen mittaiseksi, että varsinaisia lähtövierailuja emme ehtineet tehdä. Toivottavasti annatte sen meille anteeksi. Tulemme sitten myöhemmin kertomaan, mitä on tapahtunut. Ja ehkä niin onkin parempi, lähtiessä sitä luulee tietävänsä jotakin, mutta palatessa tietää ainakin sen, kuinka vähän todella tiesi lähtiessään! Eli kaikkea voi sattua, käytä aina hellehattua, laulettiin muinoin Liekit-musikaalissakin!
LAUKUT MATKAAN JA MENOKSI
Niin me sitten elokuun viidentenä päivänä aikaisin aamulla Katrin vanhempien avustuksella siirryimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Edessä oli noin vuorokauden matkustus, tosin se sisälsi päivän Lontoossa.
Miksi päivä Lontoossa? Siihen on syynä se, että British Airways tarjoaa isomman matkatavarakiintiön, kuin sen yhteistyökumppani Finnair. Eli meidän kaikki yksitoista matkalaukkuamme ja nyssäkkäämme mahtuivat hyvin BA:n koneeseen. Tokihan meillä oli vielä kaikilla omat käsipakaasimme ja joka iikalla myös tietokone. Kyllähän nyt neljällä hengellä pitää olla neljä tietokonetta!
Lontoossa kävimme lyhyesti keskustassa. Olisimme käyneet Madame Tussaudilla, jos jono olisi ollut lyhyempi kuin 300 metriä. Kävimme siis periaatteessa vain syömässä.
6. elokuuta noin kello 6.20 aamulla Härkösen poppoo astui ensimmäisen kerran Tansanianmaaperälle. Kaikki meni hyvin, tosin takellellen. Olimme juuri saaneet ostettua itsellemme turistiviisumit, koska emme tienneet että oleskelulupamme olivat jo valmiit. Jonotimme tulliin, kun huomasin eräänvirkailijan kävelevän ohitseni kädessään paperi, jossa oli minun kuvani!
Siinä olivat työlupamme! Mutta parasta kaikessa oli se, että saimme viisumimaksutkin vielä takaisin. Tämä osa meni hienosti! Seuraava osa meni lähes yhtä hienosti: Matkalaukuistamme saapui perille täydet kymmenen, ei siis yhtätoista niin kuin lähtiessä. Niinpä sitten lähdimme kentältä, meitä vastassa ollut Leena Laine ja kaikki miinus yksi kapsäkkiämme.
Pari yötä olimme Dar es Salaamissa, jonne jo samana päivänä saapuivat tulevat tai siis nykyiset opiskelutoverimme kielikoulusta, Lasse ja Leena Lampinen. Siihen viikonloppuun mahtui vielä mukaan entinen tiimikaveri Kaija Julkunenkin, joka puolestaan oli palaamassa takaisin Suomeen.
Sunnuntaina jatkoimme kohti Morogoroa ja Kiswahilin opintoja. Maanantaina tapahtui oikeastaan kaksi asiaa: Aloitettiin kielenopiskelu ja saatiin tieto siitä, että kadonnut laukkumme oli saapunut. Tiistaina laukku saapuikin sitten Morogoroon. Yllättävästi jälkitoimitukseen jäänyt laukku oli tullut Nairobin kautta ja yllättävästi se oli se laukku, jossa olivat kaksi ulkoista kovalevyämme ja vielä yhtä yllättävästi, ne olivat laukusta kadonneet!
Eli jossakin on nyt yksi Applen TimeCapsule ja yksi Western Dig
italin kovalevy, joilla on kovasti suomenkielistä tekstiä. Eniten harmittaa se, että olin ladannut kaikki CD-levyni tuolle TimeCapsulelle. Jollakin on nyt sitten paljon suomipoppia jossakin!
Nyt on ensimmäiset viikot uudessa maassa takana. Ensi viikolla Elina ja Anne aloittavat uudessa koulussaan, Morogoro International Schoolissa. Tähän saakka he ovat muodostaneet oman ryhmänsä kielikoulussa, eli he ovat opiskelleet myös Kiswahilin alkeet. Itse asiassa he ovat opinnoissaan huomattavasti meitä edellä...
Ensimmäiset sairaudet on myöskin sairastettu, mikä ei liene mikään yllätys. Meillä ei vielä ole ollut malariaa, mutta eiköhän sekin ole vain ajan kysymys.
TULEVAISUUTEEN SELKÄ MENOSUUNTAAN PÄIN
Näinhän afrikkalaisten väitetään tekevän. No meille suomalaisillehan se ei sovi. Se mitä kielikoulun jälkeen odottaa, on periaatteessa selvää. Mwanzassa odottaa Itäisen Viktoriajärven hiippakunnan uusi raamattukoulu. Opetushommaa on siis luvassa, tällä kertaa vain opetuskieli on paikallinen Kiswahili, ei Englanti. Siinä sitä tulee olemaan haastetta kerrakseen! Mutta sinne siis sitten!
EIKÄ SITTEN MUUTA KUIN
terveisiä koko poppoolta, ja siunattua syksyä sinne Suomeen. Mehän täällä menemme kohti kesää, eteläisellä pallonpuoliskolla kun olemme.
Pekka, Katri, Elina ja Anne Härkönen
pekka.harkonen@felm.org katri.harkonen@felm.org
+255765826571, +358400773009 +255658253800, +358509134554
Elina Anne
+255765071140, +358509134559 +255765312109, +358509134560
Suomipuhelimiin vain tekstiviestejä, kiitos!
Jos haluat postituslistalle, ota yhteys nimikkokirjeet@mission.fi tai 09-12971 ja pyydä nimikkokirjeistä vastaavalle ihmiselle. Samalla tavalla pääset myös pois listalta...