Satoja eurooppalaisia kirkkoja mm. Saksasta, Belgiasta, Tsekistä, Puolasta ja Virosta on ilmoittautunut mukaan tapahtumaan. Saksan tunnetuista kirkoista tapahtumaan osallistuu esimerkiksi Dresdenin Frauenkirche ja Kölnin tuomiokirkko. Kirkonkellojen soittamisella on pitkät perinteet koko Euroopassa. Kellojen äänet ovat rytmittäneet sekä maallista että uskonnollista elämää: kellojen soittaminen kuuluu moniin seremonioihin, mutta soittamisella viestitään monissa kaupungeissa myös arkisesta ajankulumisesta.

Heinolan seurakunta osallistuu tapahtumaan soittamalla Heinolan kirkon kelloja noin kymmenen minuutin ajan. Tornissa soi kaksi kelloa, jotka molemmat ovat vuodelta 1842. Seurakunnan Tukholmasta vt. kuvernööri Boijen avustuksella ostaman kellon kyljessä on seurakuntalaisille suunnattu ruotsinkielinen kehotus: ”Käy Herran pyhässä huoneessa / elä uskollisesti, viisaasti ja hurskaasti / ja ajattele kuolemaa ja tuomiota.” Toinen kello on kauppias Toropoffin lahjoittama kello ja omistettu hänen edesmenneen Anna puolisonsa muistolle.

Vajaan kahdensadan vuoden aikana samat kellot ovat kutsuneet sukupolvesta toiseen seurakuntalaisia jumalanpalvelukseen ja saatelleet kirkonmenoista arjen keskelle. Lauantai-illan ehtookellot ilmoittavat yhä sitkeästi pyhän alkavaksi. Sukupolvesta toiseen kellot ovat kumahdelleet elämän päättymisen lyöntejä. Toisen kellon kyljessä oleva kirjoitus muistuttaakin jälleennäkemisen toivosta: ”Jumalan ystäville tie taivaaseen on oikoinen ja lyhyt. Omansa Herra tuntee, eikä heitä unohda. Hän heidät kyllä erottaa, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Hän heidät jälleen yhdistää ikuiseen rauhaan.”