Hetkinen

Heinolan seurakunnan työntekijöiden pohdintaa uskosta ja siihen liittyvistä asioista, kuten juhlapyhistä.

Herra, lahjanasi sain
nuoren elämäni.
Pidä joka askel vain
kiinni kädestäni.
Toivo loistaa kirkkaana
elämäni tiellä,
kun vain sinä, Jumala,
itse ohjaat siellä.

(VK 507:1)

Kesä on rippikoulujen aikaa. Leirille lähtöä edeltävänä yönä en saa unta. Istun sängyllä laulamassa hengellisiä lauluja, kärpänen pyörii ympärillä. Ei väsytä. Jumala kutsuu rukoilemaan. Sitä teen leirin aikana monta kertaa. Rukoilen sen puolesta, että Jumala koskettaisi näitä nuoria.

Leirillä moni nuori sanoo ”ei mua kiinnosta”. ”Oon täällä vaan siks, et sit saa rahaa.” Tunneilla metelöidään. Heitellään paperilennokkeja ja puolityhjiä mehupurkkeja kaverilta toiselle. On jatkuvasti käsissä pyöriviä älypuhelimia, joista katsotaan jalkapalloa ja viestejä. Jatkuvaa kikattelua. Silloinkin kun puhutaan Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Sanon nuorille: ”Nämä Raamatun kertomukset käydään pääsiäisenä.” Saan vastaukseksi: ”Ei me mennä pääsiäisenä kirkkoon.” Asenne yllättää minut.

Minusta alkaa tuntua, että usko on mieletöntä. Yritän puhua jostakin, jota en itsekään ymmärrä. En koe tarpeelliseksi selittää Raamatun ristiriitaisuuksia. Usko on jotain enemmän. Uskoni on kokemusta siitä, että tuolla ylhäällä on Jumala, joka on kiinnostunut elämästäni. Että on olemassa taivas, Jeesus on kuollut ristillä minunkin syntieni puolesta ja minut on sovitettu Jumalan kanssa. Tämä elämä ei ole vain omissa käsissäni. En ole täällä yksin.

Harjoittelemme yhdessä rukousta, laulamista ja jumalanpalveluksessa olemista. Luotan siihen, että Jumala on voimallinen koskettamaan jokaista näistä nuorista. Puhuttelemaan heitä eri elämänvaiheissa. Olemaan lähellä silloin kun on vaikeaa. Hän on paikalla 24/7 tarkkaamassa rukoustemme ääntä. Hän tietää, miten jokaista meistä kannattaa puhutella. Hän kolkuttaa sydämemme ovella ja odottaa, että tulisimme avaamaan. Hän tahtoo jokaisen luotunsa pelastuvan.

Kerron nuorille, että seurakunta on tarkoitettu etsijöille, epäilijöille ja uskostaan epävarmoille. Siellä on tilaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Siellä voi kokea rakkautta ja huolenpitoa. Saada elinikäisiä ystäviä. Rukoilen sydämestäni, että mahdollisimman moni rippikoululainen löytäisi mukaan seurakunnan nuorten toimintaan.

Loppukokeessa he yllättävät. Ryhmätyöt ovat hienoja. Ulkoläksyt on suoritettu. En tiedä, mitä heille on jäänyt tästä yhteisestä matkasta mieleen. Se jää Jumalan ja heidän väliseksi asiaksi. Toivottavasti jotakin, mikä kantaa loppuelämän. Ainakin kasteen armo kantaa.

Laura Tiitu

Heinolan kirkko

Hengellinen pohdiskelu

Rukouksesta, jumalanpalveluksesta, hartauksista

Hengellistä pohdiskelua voi tehdä monella tavalla. Yhtä jumalanpalvelus ja virret rauhoittavat, toinen kokee pyhän kosketuksen luonnossa.

Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Rukoilla voi yksin tai yhdessä, kotona tai seurakunnan kanssa. Seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus antaa mahdollisuuden pysähtyä ja hengähtää arjen kiireiden keskellä.