"Kesäilta Heinolassa"

Runokilpailun satoa

Kesällä 2023 järjestettiin seurakunnassa runokilpailu, johon pyydettiin lähettämään runoja aiheesta "Kesäilta Heinolassa". Alla ovat luettavissa kaikki runokilpailuun lähetetyt runot satunnaisessa järjestyksessä. 

Runoja luettiin Yhteisvastuukeräyksen hyväksi järjestetyssä runoillassa Heinolan kirkossa 10.8.2023 ja ne on julkaistu myös seurakunnan Facebook- ja Instagram -sivuilla.

Kesäilta Heinolassa mökillä Marjoniemessä

Aurinko painuu hiljalleen puiden taa. Taivaalla ja järven yllä on vielä
kesäillan valoisuus. On aivan tyyni. Silloin Veera pienoinen 
huomaa ja ihmettelee: Niin sileä on vesi!

Mitä muuta päivän kokemuksista illan rauhassa mieleemme palaa?
Suuria ja makeita olivat mansikat. Pieniä olivat kalat, joita Valtteri
subbilaudalta tarkkana seurasi. Uimme, polskimme ja kauniita
kiviä pohjasta sukelsimme ja sitten saunaan lämmittelemään.

Kasvoilla tuntuu vielä iltatuulen lämpö ja nyt vedestä on tullutkin
ryppyinen!
Tämä vesi, milloin sileä,milloin ryppyinen ja joskus kauniita kuvioita
tehden, virtaa halki Heinolan aina päivään uuteen. Tästä kauniista
Kymijoesta iloitkaamme, sitä suojelkaamma ja siitä kiittäkäämme.

Nimimerkki: Veera, Valtteri ja mummo

Kesäiltana 

Mesiangervojen tuoksu kaikkialla
Hellepäivän jälkeen
tervapääskyt yhä kisailevat
poutapilven alla
Rantapolku kutsuu varjoon vilpoisaan
Suussa maistuu mustikalta

Lahden poukamassa
koskeloiden iltauinnin aika
Hymähdellen katson
suuren perheen
loittonevan väreilevää pintaa

Arjen äänet vaimenevat

Istun rantakivelläni
ihmetellen
Kiitos nousee
ohi pääskyparven

Lahjaa tämä kaikki
tutut polut
rantalehdon rauha
kesän tuoksut
virran juoksu
viserrykset
Pilvetkin
matkallaan taivaan sineen

Nimimerkki Tiltaltti

Kesäilta Heinolassa

Linnut laulaa Heinolassa, asuinpaikas parhaimmassa.
Joki virtaa ilon antaa, jos vain menen Kymen rantaan.
Kesäilta ompi kaunis, makee, käki kukkuu, kaveria hakee.
Kesäilta lemmen aikaa, oi sitä ihmeellistä taikaa.
Jos ei heilaa helluntaina, kesäillas varmempaa se aina.
Silloin myöskin moni onkii, entä syötit, pitää maata tonkii.
Mato koukkuun, onki järveen, huoli pois, ilo tärkee.
Monet silloin myöskin sukuloi, seurassa on tietty usein mukuloi.
Nähdään mummo sekä vaari, muistellaan moni elämän kaari.
Kesäillas hyttynenkin saalistaa, äänestä se voi aavistaa.
Pisto mehiläisen kivun antaa, mut herkkua se pesäänsä kantaa.
Ihmisellä ilon aiheet, monenlaiset, porkkanat vihannekset erilaiset.
Toiset riemuitsee, kun metsäretki, toisil ilo laulu, tai hiljai hetki.
Yksi iloitsee, hakatessaan halkoja, toisel iloa, kun kerää marjoja
Monella ilo, kun soivat kirkon urut, toinen saunassa unohtaapi arjen surut.
Mikä elämässä sitten tärkeää, ei ratkea, jos käyttää ainoastaan järkeä.
Toiveikkuus ja kiitollisuus, niissä elämän suuri mahdollisuus.
Usko ilo kaipaus, perille kotiin, pääsyn luottamus.

nimimerkki ”Kauko”

Kesäillan hetki, ajatusten retki

Muistojen utuinen silta
lapsuuden sydänsuven ilta.

Menneisyyden kesä suloinen
muistikuvien kultaama, auvoinen.

Kun kauas ajassa taakse siirtyy
ajatuksiin rauhaisaa Heinolaa piirtyy.

Illan hämyssä juuri
mielen kätköissä läikkyy Harjukadun ihana piha suuri.

Betoniportaalla viilenevän kesäillan hetki
takana Lusin Saunamäen päiväretki.

Papalla Mose harmaa
oli kyyti tasaista ja varmaa.

Kunhan järveen pulahtaa uskaltaa
saa rantavedessä polskuttaa.
Veneenkin voi vesille työntää
jos aikuinen siihen luvan myöntää.

Vihutjärvessä kilo auringon
takasi uinnin ja soutuhetken lämpimän nautinnon.

Kaislikossa sudenkorento
voi mikä upea olento!

Vaan kun paarma salaa iholle istahtaa
ja siitä heti palasen irrottaa
niin se vasta kaikkia inhottaa!

Muistaa suu vielä maun makean
hehkeän punaisen ahomansikan
rakkaan enon poimiman.

Pihan pensaissa kypsyy karviaiset ja viinimarjat
syksyllä komeilee kellarissa mehupullojen sarjat.

Taaempana kurkkivat puut komeat
niiden oksat kantavat makoisat omenat.

Saunarannassa pestyt pyykit narulla liehuu
iltavelli keittiön puuhellalla kiehuu.

Kun Mummi keittiössä touhuaa
koko perhekunta herkut pöytään saa.

Nyt kallistan lapsosen pääni
kuuluu Kirkkolammelta vieno suihkulähteen ääni.
Joskus pisaroihin piirtyy sateenkaari
”se tuo onnea” sanoo vaari.
On lammen keskellä pikkuinen saari.

Kaivon kannen vieressä heiluu kesäheinä
siintää takavasemmalla Paimenkallion jyrkkä seinä.

Kun tyttönen portailla nousee seisomaan
kääntyen yli pensasaidan katsomaan
näkyvät puiden takaa jyrkät kiviset portaat hautausmaan.

Sinne usein raskas askel Mummin kulkee
sankarihaudalla hän hiljaa kätensä ristii ja silmät sulkee.

Hautakivi kertoo nuoren miehen tarinaa karua
niin surullisen totta, ei mitään tarua.

Oikealla näkyi nyt hiljainen ja tyhjä naapurin mäki
usein siinä kulki Saarelman setä tai täti.

Usein aamuvarhaisella Papan tie
Mosella Saunamäen aitan portaille vie.
Siellä hän luontoa tarkkaili ja kuunteli
aisti kesän tuoksut ja kuuli kuinka linnut lauleskeli.
Siinä hän istui hiljaa
samalla täydentäen omaa sääkirjaa.
Siihen tallentui helteet, sateet, tuiskut ja tuulet
pysyi näin muistissa sääilmiöt pienet ja suuret.

Ajatukset taas siirtyvät iltahetkeen
sunnuntai aamun kirkkoretkeen.

Illalla päätteeksi lukee Mummi ääneen Hyvää Kirjaa
painuu päivän puuhien jälkeen silmäluomet kiinni hiljaa.

Yöllä jo jaloissa villasukat
unissa hehkuu vielä kesän niittykukat.

Pyhäaamuna tapulissa kellot soi
niiden kaiku kaikille kutsun kirkkoon toi.

Pitkin Harjukatua askeleet Herranhuoneeseen johtaa
Mummi lapsen penkkiin istumaan ohjaa.

Ei kaikkea papin puhetta voi ymmärtää
pitää välillä nilkkoja pyörittää
ja siniruutuisen mekon helmaa rypyttää.
Montako tähteä kirkon katossa onkaan
oikeaa lukua ei lapsi saa koskaan!

Kirkonmenojen jälkeen taas leikit alkaa
hypätään ruutua ja pompitaan tasajalkaa.

On se jännää, huimaa ja ihanaa
kun kerran kesässä pitkin viileitä portaita vesitorniin kiivetä saa!

Sieltä näkyy tuo talo soma
meidän Mummila ikioma.

Ei voinut lapsonen silloin tietää
eikä varmasti ajatusta sietää
että niinkin käydä vois
Mummilan talo joskus puretaan pois.

Nyt kuulit tarinani tään
minä muistojeni helmaan jään.

Ajatus menneistä päivistä on aina kuin uusi
vuosikymmeniä tosin on kulunut kuusi.

Nimimerkki Taikatuuli

Lintumies

Hän istahtaa viereeni rosoiselle penkille.
Ihailemme hiljaa virtaavan Kymijoen välkettä.
Heinäkuisen illan samettinen sumu valtaa hitaasti veden pintaa.
Istumme vielä tovin maistellen vadelmia eväsrasiasta.
Lintu pyrähtelee hiekalla jalkojemme juuressa.
”SE taitaa olla peiponen , metsäpeiponen tai VARES
toteaa mies,
heiluttaen polven päälle heitettyä jalkaansa ,
jossa on mustalla eristysnauhalla kokoonkursittu Reino-tossu.

R-L Smedlund

YKS HEINOLA-RÄP

Jos mullois kertoo vain yks jutuista
mun kultaisten muistojen Heinolasta
Ottaisko sillat vai saisko ne unohtuu?
Kaiteella huojuit, ”kato hei”, sä huusit
Mä spuglasin ryntäille nakit ja muusit.
Siinä yössä näin sut jo syvyyksissä
Ja ulisin: Ei Tsiisus ei Tsiisus pliis!
Anna tolle tyypille hippunen järkee
Älä anna hypätä vaik sen sydäntä särkee
Sen elämä on kesken ja todellakin tärkee!
Sä kiipesit alas, rannan poppelit värisi
Kiitti vaan, kirkkoon molempien mieli!
Lemmikinsininen taivas ja tähtien meri
Oi, kato, siis Tsiisus tuoll alttaritauluiss
Kuolleena ja eloss kui siin riparilauluss
Hei eiks me haluta vaan elää ja rakastaa,
Joen pohjassa pysyköön pliis kuolema!
Puistossa porukat kirku, ne fanitti Alankoa
Me oltiin ihan hiljaa, meill ei ollu sanoja.
No, ei tää tosiaankaan ollu ees eka kerta.
Sillon ku oltiin Lemmenlammell uimassa
Sä sukelsit poimimaan pohjasta ulpukoita
Etkä halunnu nousta veden alta Tsiisus!
Tien poski oli pullollansa metsätähtii
Et nää sellasii jos et pidä elämästä kii.
Mentiin ottaa hajuja torinkulman baarii
Siell tuoksu viineri se herätti sut henkii
Ulos tullessa törmättii Tauno Krögerii
Se riehu aina känniss kunnes tuli järkii.
Se sanoi juoppolalleille suoraan että
Minäpä en voi kettään raittiiksi tehrä
Jos juot ittes hautaan, no en voi auttaa
Mut tule ekaks Kämmenklubin kautta
Joka tyypin elämä on ikioma tarina
Mut jospa Tane vois olla vähä tukena.
Käytiin siellä Klubilla, kirkon kellarissa
Oli kahvia ja pullaa ja kiva puheensorina
Ne ois mielellään rukoilleet meidän kaa
Mut se oli liikaa, sä huusit ämmät hiljaa.
Dallattiin sateessa kohti lintuhoitolaa
Kaks huuhkajaa tuijotti verkon takaa
Sä sanoit nää on mun parhaat kaverit
Ja ulvaisit Huu-uu, huu-uu, huh-huu
Ja sanoit jos huhuiluun hukkuu vois
Hu-huu-huu vaan, täältä nukkuu pois.
Se yö harjun puiston puissa huhuiltii
Et tee sellasii jos et pidä elämästä kii.
Sä laahustit kohti vanhaa hautausmaata
En keksiny sanoja joilla vois rohkaista
Sun baanal oli vaan ykssuuntanen kaista
Heinola jyräs sua, tahdoit lähteä varhain
Luulottelit ett itsari ois valinta parhain.
Sua kiskoi Thanatos, kuoleman voima
Pirun loukku, älä mee siihen koukkuun
Oot tärkee, sun tarina on alkukuopissa
Sun ikioma elämä, älä hei luovu siitä
Ja Heinola, Heinola ei oo Shangri-La
Mut silti ihan nasta mesta.

- billie the kid keinukainen

Kesäilta Heinolassa

Aurinko laskee siniseen siltaan.
Päiväni jälleen on kulunut iltaan.
Luontoa katselen, sen ihanuutta.
Monta on kukkasta noussut jo uutta.

Vuorossa nyt on lintujen kuoro:
Kaikille löytyy aika ja vuoro.
Lintu ja kukka ei aikaansa tuhlaa.
Perhosen lento on kesäistä juhlaa.

Kaartuvat pilvet taivaan rantaan.
Varpaani upotan syvälle santaan.
Kymi on kaunis, virtaavaa vettä.
Elämä kulkenut ei kyynelettä.

Apua tarvitsen, sitä myös saan.
Isäni antaa sen armossaan.
Kiitoksen kanssa matkaani teen.
iloon ja elämään ihmeelliseen.

Nimimerkki: Ruiskukka