Taustaa
Köyhyydelle on annettu erilaisia määritelmiä. Absoluuttiseksi köyhyydeksi tai puutteenalaisuudeksi sanotaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen fysiologisia vähimmäisedellytyksiä ei pystytä tyydyttämään. Köyhyys uhkaa ihmisen fyysistä olemassaoloa. Tämä tilanne vallitsee tänä päivänä lähinnä kehitysmaissa. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän jyrkkää huono-osaisuutta muihin verrattuna. Köyhiksi määritellään ne, jotka ovat köyhiä verrattuna muuhun väestöön.
Suomessa kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut eriarvoisuuden lisääntyminen on ollut poikkeuksellista myös kansainvälisesti. Tuloerot ovat kasvaneet ja köyhyys on lisääntynyt. Vaikka rahaa ja tulorajoja on perinteisesti käytetty köyhyyden mittarina, ei niiden avulla voida kuvata köyhyyden koko kirjoa. Voidaan ajatella, että köyhyys on puutetta enemmästä kuin rahasta tai muusta taloudellisin mittarein mitattavista omaisuudesta. Köyhyydessä on kysymys sosiaalisen toimintakyvyn rajoittuneisuudesta, jolla tarkoitetaan sitä, että henkilöllä ei ole mahdollisuus elää ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevalla tavalla.
Kyse on yhteiskunnasta. Hankkeessa kysytään, mitä köyhyys maksaa yhteiskunnalle. Mikä on köyhyyden takia käyttämättä jätettyjen kykyjen ja taitojen hinta? Miten köyhät ihmiset reagoivat, jos heidät eristetään yhteiskunnasta? Kuinka paljon yhteiseksikin hyväksi kanavoituvaa lahjakkuutta jää hyödyntämättä? Osa meistä elää elämäänsä selkeästi heikommilla edellytyksillä kuin muut. Voidaanko tätä pitää oikeudenmukaisena?
Syrjäytymistä ja köyhyyttä ehkäistään vahvistamalla ihmisten osallisuutta ja työkykyä, vähentämällä työttömyyttä, ihmisten näköalattomuutta ja osattomuutta sekä huolehtimalla sosiaaliturvasta ja peruspalveluista. Turvallisuus syntyy vuorovaikutuksesta. Valtion perustehtäviin kuuluu huolehtia yhteiskunnan sisäisestä turvallisuudesta. Tässä valtion on kuitenkin tukeuduttava kansalaisyhteiskuntaan. Turvallisuus riippuu viime kädessä aina kansalaisyhteiskunnasta. Lapsen turvallisuus riippuu ihmissuhteista perheessä ja lähiympäristössä. Yhtä lailla aikuisten turvallisuus perustuu ihmistenvälisiin suhteisiin. Turvallisuus ei synny suojautumalla, eristäytymällä ja linnoittautumalla vaan vuorovaikutuksesta, jossa ihmiset välittävät toisistaan. Köyhyysrajan alapuolella -hankkeessa pyritään tarjoamaan juuri tällaista vuorovaikutusta.
Hankkeen tarkoitus
Dokumentaarisessa hankkeessa on haastateltu heinolalaisia, jotka joutuvat käymään ruokajakelussa Jyränkölän Kämmenessä, Heinolan helluntaiseurakunnassa ja Heinolan Via Diassa. Haastatteluja tehdään myös työpaja Torpalla. Monet heistä elävät yhteiskunnan ulkopuolella näkymättöminä, kuulumattomina, pois suljettuina. Pitkittyessään köyhyys johtaa usein syvään syrjäytymiskierteeseen, josta on vaikea nousta takaisin aktiiviseksi toimijaksi ja kansalaiseksi. Hankkeen tavoitteena on tuoda esille eri näkökulmien kautta, kuinka köyhyys esiintyy nykypäivän yhteiskunnassa. Syyt köyhyyteen ovat moninaiset. On olosuhteiden uhreja, epäonnistumisia, huonoa tuuria, saamattomuutta, sairautta ja vastakulttuuria. Hanke tuo esiin näitä ihmisiä valokuvin ja kertomuksin, näyttämällä heidät normaaleina ihmisinä, joiden elämässä on muutakin kuin leipäjono ja joiden päivän kaari koostuu monesta tekijästä. Hankkeessa myös haastatellaan köyhyyden parissa työskenteleviä ihmisiä.
Hankkeessa halutaan vahvistaa köyhyyttä kokeneiden ja köyhyyden parissa työskentelevien ääntä. Hankkeen tarkoitus on kuljettaa kohti ymmärrystä köyhyyden luonteesta, köyhien elämästä, heidän toiveistaan, unelmistaan, arjen haasteistaan sekä mahdollisista keinoista ylittää köyhyyden aiheuttamat puutteet ja haitat. Hankkeessa pyritään osoittamaan, miten keskeistä on ihmisarvon tunnustaminen, osallisuuden kokemukset ja toinen toisiimme luottamisen mahdollistavat kohtaamiset.
Hankkeen tekijät
Hankkeen toteuttavat helsinkiläinen valokuvaaja Arto Timonen ja heinolalainen kulttuurintutkija Henna Paasonen. Timonen vastaa hankkeen valokuvauksesta ja Paasonen haastatteluista ja blogien kirjoittamisesta. Paasonen ja Timonen ovat tehneet kenttätyötä osallistuvan havainnoinnin menetelmällä Kämmenessä, Heinolan helluntaiseurakunnassa, Heinolan Via Diassa ja työpaja Torpalla, tallentaneet niiden arkea ja haastatelleet projektiin osallistuvia ihmisiä.
Hankkeen toimenpiteet ja tulokset
Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa valmistui valokuvanäyttely Päivä se on huomennakin Heinolan kirjastoon lokakuussa 2023. Lokakuussa 2023 järjestettiin myös Heinolan lukiolla köyhyyttä käsitellyt luentotilaisuus, jossa pääpuhujina olivat THL:n johtava tutkija, dosentti Anna-Maria Isola ja Heinolan kaupunginjohtaja Jari Parkkonen. Hankkeen toisessa vaiheessa on syntynyt Heinolan köyhyysfoorumi, jossa köyhyyttä kokeneet ja sen parissa työskentelevät voivat tavata. Foorumi kokoontuu Heinolan Juliana-yhteisössä ja sen syksyn 2024 toimintamuoto on köyhyyttä käsittelevät luennot. Hankkeen materiaaleista eli Timosen valokuvista ja Paasosen haastatteluista syntyy blogeja Heinolan seurakunnan nettisivuille syksyllä 2024 ja keväällä 2025.
Rahoitus
Hankkeen rahoitukseen ovat osallistuneet Heinolan kaupunki, Heinolan seurakunta ja Jyränkölän setlementti. Hankkeeseen ovat myöntäneet avustukset myös Kansan sivistysrahasto ja Heinolan kulttuuritoimisto.
Seuraava blogi
Seuraava blogi ilmestyy 24.10.2024 ja siinä esittelemme Heinolan helluntaiseurakunnan ruokajakelusssa käyvän eläkeläisen Ahti Kallion tarinan.
