Paimenet olivat tottuneet työssään yllättäviin tilanteisiin. Betlehemin yössä koettu ylitti kaiken aikaisemmin koetun: he lamaantuivat.

Pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Se saa varautumaan vaaratilanteisiin. Se voi olla tarpeellinen suojatessaan monelta vaaralta. Se voi kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, jota arjessa tarvitaan. Mutta pelko voi myös kaventaa elämää, viedä rohkeuden ja elämänilon.

* * *

Koronaviruspandemian seurauksena epävarmuus ja huolet ovat kuluneen vuoden yhteisiä kokemuksiamme. Moni kysyy, miten jaksan, pysynkö terveenä, entä jos läheiseni sairastuvat. Joku toinen pohtii, joudunko lomautetuksi, säilyykö työpaikka, miten käy toimeentulon.

Yhteiskunnan tulevaisuus on epävarma. Miten selviämme kansana pandemiasta ja sen seurauksista? Syveneekö kahtiajakautuminen, mitä tapahtuu terveydenhuollolle, työllisyydelle, talouselämälle ja yhteiskunnan kantokyvylle?

Maailmanlaajuiset huolenaiheet eivät ole kadonneet. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, kansainvälinen vastakkainasettelu, väkivalta ja terrorismi luovat jatkuvaa epävarmuutta.

* * *

Jouluevankeliumissa enkelin piti ensin puhutella paimenia lempeästi ja rauhoittavasti: ”Älkää pelätkö!” Nämä kaksi sanaa tuntuvat tänä jouluna erityisen ajankohtaisilta.

Jos annamme pelon hallita ajatuksiamme ja sisintämme, olemme hukassa. Silloin kadotamme minuutemme ytimen, kovetamme sydämemme lähimmäisiltä ja kadotamme toivon.

Enkelien sanoma kuuluu Betlehemin paimenille ja myös meille. Joulun sanoma on rakkaus, joka on voimista suurin.

”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” (1. Joh. 4:17–18). Me olemme turvassa, sillä meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus.

Jouluna 2020

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa